Jouluruusu – herkkä ja kaunis joulun perinnekasvi
Upea, kaunis, herkkä - Mitä muita adjektiiveja Jouluruusuun (Helleborus nigel) liittäisit? Ennen kaikkea se on kaunis kasvi, joka vuosi vuodelta kasvattaa suosiotaan. Eikä ihme. Sen tumman vihreät lehdet korostavat herkän kukinnon koristeellisuutta ja kestävyydessään kukinto on omassa luokassaan.
Jouluruusu tuo valoa kaamokseen – puutarhassa se ilahduttaa ensimmäisenä
Perinteikäs jouluruusu on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Kasvin historia on mielenkiintoinen ja johtaa aina antiikin Kreikkaan jossa kasvin mustia juuria käytettiin rohtona. Ensimmäisiä käyttäjiä oli tarunhohtoinen parantaja Melampos.
Jouluruusu on perinteikäs joulukasvi, joka vuosien unohduksen jälkeen on kokenut uuden nousun ja viime vuosina onkin kasvattanut suosiotaan jatkuvasti. Jouluruusu on kivikkokasvi, jota tavataan villinä Keski-Euroopan, Etelä-Euroopan ja Vähän Aasian vuorisilla seuduilla. Puutarhassa Jouluruusu kukkii hyvin varhain, kun muut kasvit vielä heräilevät kevääseen. Meillä puutarhamyymälöihin ensimmäiset sykähdyttävät jouluruusut saapuvat lokakuussa.
Yksinkertaiset, vihertävänvalkeat kukat muodostuvat oikeastaan pienistä terälehdistä, jotka varisevat nopeasti. Kukan koristeellisuus perustuu sen hienoihin heteisiin ja emeihin, jotka pian muuttuvat tähtimäisiksi siemenkodiksi.
Koko komeutta kehystävät valkeat verholehdet, jotka muuttuvat vähitellen vihreiksi. Sisätilassa jouluruusu kukkii parhaimmillaan jopa 6 viikkoa.
Jos mielit jouluruusa puutarhaan, voit hankkia sen syksyn iloksi jo nyt ja istuta kasvi keväällä puutarhaan. Siellä se kukkii sitten keväisin ensimmäisten kukkijoiden joukossa. Parhaiten puutarhassa sopii varjoisat tai puolivarjoisat paikat tai vaikka pensaiden alustat. Talvehtimisen varmistamiseksi kannattaa laittaa havuja tai vaikka lehtiä juuriston peitoksi. Ravinteikas, vettä hyvin läpäisevä ja kuohkea multamaa mahdollistavat hyvät kasvuolosuhteet.
Tiesitkö tätä Jouluruususta?
Leinikkeihin kuuluva Jouluruusu tunnettiin antiikin Kreikassa aikoinaan lääkeyrttinä. Nyt se on luokiteltu myrkylliseksi. Kasvista käytettiin rohtona erityisesti sen mustaa juurta, jolla saatiin aikaan aivastuksia.
Tästä johtuen kasvia kutsuttiinkin mustaksi pärskäjuureksi.
