Nyt leikataan omenapuut
Omenapuut – varsinkin vanhat ovat keväisten pihojen kruunuja upeassa kukkaloistossaan. Syksyisin ne taas tarjoavat runsain mitoin aineksia mitä herkullisempiin leivonnaisiin, hilloihin, soseisiin ja tuoremehuihin. Pysyäkseen vuodesta toiseen upeana ilonamme omenapuu tarvitsee säännöllistä leikkaamista. Oikeaoppinen omenapuun leikkaaminen kasvattaa satoa ja auttaa puuta uusiutumaan. Leikkaamisen tavoitteena on myös muotoilla puusta tasapainoinen ja vahvaoksainen sekä parantaa puun valo-oloja. Ensimmäinen ajankohta on kevät; pakkasten laannuttua ja ennen silmujen turpoamista. Nuoria omenapuita leikataan vain puun muodon korjaamiseksi. Vanhempia puita leikataan enemmän, jotta puut säilyvät satoisina. Säännöllisesti leikkaamalla vähennetään ns. jaksottaissatoisuutta, koska 2-3 vuotta vanhat versot tuottavat suurimmat hedelmät.
Kevään hoitoleikkauksessa
poistetaan aina
- kuolleet ja vioittuneet oksat
- mahdollinen kilpalatva
- latvuksen sisälle päin kasvavat oksat, etenkin jos ne hankaavat toisiaan
- liian jyrkästi ylös- tai alaspäin kasvavat oksat
Puusta poistetaan vuosittain
myös muutama vanha ja uusi oksa.
Kokonaan poistettavat oksat leikataan ajoissa, jolloin haavapinnat jäävät mahdollisimman pieniksi; suosituksena on, ettei halkaisijaltaan yli 7 cm oksia poisteta. Leikkaushaavan kohta on nimittäin avoin portti puun taudeille ja tuholaisille. Oksa poistetaan aina oksankauluksen eli rungon ja oksan yhtymäkohdassa olevan paksunnoksen kohdalta. Siinä piilee puun oma ”hoitolaitos”, joka mahdollistaa haavan nopean umpeenkasvun. Oksankaulusta ei siis saa vahingoittaa. Painava oksa voi repäistä oksankauluksen mennessään, joten se poistetaan sahaamalla ensin viilto oksan alapuolelle, vähintään 20 cm oksankauluksesta. Sen jälkeen oksa sahataan poikki oksan yläpuolelta. Lopuksi poistetaan tynkä oksankauluksen kohdalta. Leikkausjäljen on oltava sileä ja alaspäin viettävä, että vesi pääsee valumaan pois.
Oksan typistäminen aiheuttaa aina sen, että leikkauskohdan alapuolella olevat silmut lähtevät kasvuun. Niinpä oksa katkaistaan aina puun keskustasta ulospäin olevan silmun yläpuolelta. Näin saadaan uuden oksan kasvu ohjattua ulospäin. Pitää muistaa, että mitä enemmän versoa leikataan, sitä voimakkaammin se haarautuu. Jos verson ei haluta haaroittuvan, se poistetaan kokonaan. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä harkitsevammin on leikattava, sillä voimakas haaroittuminen ja kasvu kuluttavat puun energiavaroja ja siten heikentävät talvenkestävyyttä
Myöhemmin kesällä, hieman ennen hedelmien kypsymistä voidaan poistaa tuoreita vesiversoja, jotka sojottavat suorina piiskoina ja ovat myöhemmin alttiita repeämään. Versoja poistetaan, kun niiden pituuskasvu on päättynyt ja niihin on kehittynyt päätesilmu eli verson pää on selvästi pyöristynyt. Samalla voi typistää kesän aikana kasvaneita vuosikasvuja, jos ne ovat venähtäneet yli 30 cm pitkiksi.
Istutusleikkaus tehdään viime kesänä ja syksynä istutetuille taimille. Tällöin poistetaan mahdollinen kilpalatva ja typistetään sekä latvaa, että sivuoksia n. 1/3.
Avaa oksakulmat
Oksakulmia pyritään avaamaan eli rungosta lähtevät oksat pyritään saamaan mahdollisimman vaakasuoriksi, jolloin ne vahvistuvat ja kestävät hyvin sadon painon. Lisäksi oksien vaaka-asentoon taivuttaminen hillitsee kasvua ja saa puun nopeammin satovaiheeseen. Nuorten oksien taivuttamiseen riittää kiilaksi pyykkipoika, vanhempiin oksiin voi laittaa painoksi puolikkaan tiilen tai naruun köytetyn kiven murikan.
Vuotopuiden leikkaus
Nesteitä vuotavat puut (kirsikat, luumut, vaahterat, koivut ja hevoskastanjat) pitää leikata talvella helmi-maaliskuussa, ennen nestevirtauksen alkamista – tai loppukesällä, kun nesteet virtaavat jo juuristoon päin ja vuoto on vähäisempää. Syysleikkausta ei suositella, koska silloin ilmassa on runsaasti tauteja ja sieni-itiöitä jotka pääsevät leikkaushaavoista runkoon. Näiden puiden leikkaustarve on vähäinen, eli käytännössä poistetaan vain kuolleet, vioittuneet ja toisiaan pahasti hankaavat oksat.
